Work work work part 4

Viimeiset kolme viikkoa olen viettänyt lasten tehovalvonnassa, josta RyynäsEve vähän kertoikin aikaisemmassa postauksessa. Päivät alkavat lääkärien ja lääkisläisten yhteisellä aamukokouksella, missä olemme olleet myös mukana. Aamukokouksessa käydään läpi viimeisen vuorokauden lastenosastojen potilasmäärätilastoja. Kokouksissa käydään läpi myös kuolleiden lasten tapaukset. Kokouksen lopuksi on aina lääkärin pitämä oppitunti jostain aiheesta. Kokoukset ovat olleet todella mielenkiintoisia ja opettavaisia, minkä vuoksi olemme tykänneet käydä niissä.

Tehovalvonnassa on pääosin ollut rauhallista, mikä on mahdollistanut sen, että on ollut aikaa tutustua paremmin potilascaseihin, sekä myös hoitaa rauhassa potilaita. Tyypillisimpiä tehtäviä tehovalvonnassa oli muun muassa tarkistaa elvytyskärryn lääkkeet joka aamu. Potilaiden vitaalien mittaus ja voinnin tarkkailu tietenkin ovat suurimmassa roolissa. Paljon pääsee myös imemään potilaita mitä erikoisemmilla viritelmillä. Yleensä imukatetrina käytetään lasten nenämahaletkua, josta on leikattu pää pois. Täällä on pulaa vähän kaikesta, joten soveltamaan oppii. "Katetreja" säilytetään vesilasissa, ja niitä ei todellakaan heitetä jokaisen käyttökerran jälkeen pois. Siitä voi jokainen pohtia minkähän takia lapsilla on täällä suhteellisen paljon keuhkokuumeita. 😕 Monilla lapsilla täällä on myös trakestomioita, jotka pidetään ilmalle auki.

Trakeostomian kautta hapettaminen toimii happiviiksillä..

Opettavaiset viikot ovat olleet ja on ollut ihana kun on päässyt rauhassa hoitamaan potilaita.

💓: Eve H

Myös toisen Even työkuulumisia!

Harjoittelu alkaa olla tosiaan loppusuoralla, enää pari vuoroa jäljellä! Children’s Ward A:lta jatkoin Children’s Ward C:lle. CWC:llä hoidetaan kroonisia sairauksia sairastavia, kirurgisia, ortopedisia sekä aliravittuja potilaita, joten kiirettä riittää ja potilaita oli sielläkin paljon. Hoitajien tehtäviin kuului lähinnä uusien potilaiden sisäänkirjaaminen, kotiin lähtevien uloskirjaaminen, lääkehoito sekä pienten toimenpiteiden, kuten haavahoitojen tekeminen sekä tietenkin esim. kanyloiminen. Pääsinkin tekemään haavahoitoja melko itsenäisesti, jossa sai kyllä taas mietiskellä hoitotapojen eroavaisuuksia.

Haavahoitoihin ei täällä ole resursseja käyttää puudutteita, joten koetin tehdä kaiken mahdollisimman varoen. Tietysti sen vuoksi, että hoitotoimenpide olisi mahdollisimman mukava (kuinka mukava se nyt sitten voi ollakaan), mutta erityisesti koska kyseessä oli lapsipotilaita. Sain paheksuvia katseita ja kommentteja mm. laitoshuoltajalta, jolla olisi ollut kova ”kiire” puhdistamaan toimenpidetilaa, kun hoidin viimeistä potilasta.

Pääsin tutustumaan myös ravitsemusterapeuttien toimintaan ja aliravittujen potilaiden hoitoprotokollaan. Mittasimme paikallisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa pituuksia, painoja ja kädenympäryksiä koko päivän ja laskimme, minkä asteisia aliravitsemustiloja lapsilla oli. Oli hienoa nähdä, kuinka lapset paranevat lähtötilanteesta, mutta myös todella rankkaa nähdä potilaita hoidon alkuvaiheessa.

CWC:n jälkeen suuntasin viime viikon alussa Children's Ward B:lle onkologian osalle. CWB on jaettu kahteen osaan, jonka "yleisessä" osassa hoidetaan esimerkiksi CWA:lta tulleet, jo paranemaan päin olevat potilaat tai muuten paremmassa kunnossa olevat ns kiireelliset tapaukset. Toisessa osassa ovat sitten syöpäpotilaat. Onkologian osa toimii Baylorin yliopiston ja Malawin valtion yhteisrahoituksessa, ja myös sen työntekijät ovat ikään kuin erillään sairaalan työntekijöistä, vaikka samassa tilassa työskentelevätkin.

Onkologian alle kuuluu vastaanottoklinikka ja osasto, ja olen päässyt tutustumaan molempiin. Niin kuin kuvitella saattaa, on syöpää sairastavien lapsien hoito aika ajoin rankkaa mutta todella todella antoisaa. Työpaikan ilmapiiri on todella hyvä, ja opiskelijana on ollut ilo päästä tähän porukkaan mukaan edes hetkeksi. 

Mutta nyt suunta kohti viimeisiä työvuoroja ja sitten lomalle eli opparin kimppuun. 😋

❤: Eve R