Work work work part 2

Hämäläisen Even työkuulumisia!

Pahoittelut postausten viivästymisessä. On ollut pienoisia ongelmia wifin kanssa. 🙊

Kaksi viikkoa takana harjoittelua lasten päivystyksessä. Paljon on tullut nähtyä ja tehtyä. Tyypillisimmät tehtävät Under 5:lla ovat lasten kanylointi, verinäytteen otto ja iv-lääkkeiden antaminen.

Kuten Eve jo aikaisemmassa postauksessa kertoikin täällä ei verinäytteitä oteta Suomessa totutulla vakuumitekniikalla, vaan verinäyte otetaan ruiskuun, josta laitetaan näyteputkeen. Toinen, jopa yleisempi tapa on ottaa verinäyte kanyylin kautta. Tämän jälkeen kanyyliin kautta voidaan antaa tarvittavat iv-lääkkeet ja nesteet. Joskus jos näytteenotto epäonnistuu saatetaan tihkuavasta haavasta ”kaapia” verta putkeen. Siitä voi jokainen miettiä kuinka luotettavan tuloksen saa likaisen ihon kautta otetusta verestä.🙈

On myös ollut tuskallista seurata täkäläistä kanylointi kulttuuria. Lapset ovat täällä usein todella kuivia, joten kanyylin laitto ei ole aina helppoa. Siispä kanyylia saatetaan piston jälkeen venkslata ihon sisällä yrittäen etsiä suonta. Suomessa kun kanyyli yritetään saada kertapistolla suoneen. Kanyloinnin jälkeen neulat tökätään usein kiinni sänkyyn eikä suoraan riskijäteastiaan. Kyllä aseptinen omatunto täällä on kovilla, koska aina ei pysty tekemään yhtä aseptisesti kuin haluaisi tai kuinka oppinut Suomessa tekemään.

Aamuisin avataan myös usein kymmenkunta valolta suojassapidettävää lasiampullaa valmiiksi päivää varten. Vanhaksi menneet nestemäiset lääkkeet kaadetaan viemäriin (jos kaadetaan..).

Erilaista täällä on myös potilaiden ja omaisten vastaanottaminen. Useimmiten hoitajat eivät esittele itseään tai mitä ovat tekemässä, vaan aloittavat esimerkiksi suoraan suonien etsimisen ja kanyylin laittamisen. Mielestäni varsinkin lasten kohdalla olisi tärkeää kiinnittää huomioita kohtaamiseen ja millä tavalla hoitotilanne hoidetaan. Tietysti täällä on myös hoitajia, jotka osaavat kohdata lapsen todella taitavasti. Esimerkiksi eräälle lapselle oli todella hankala saada kanyylia, ja häntä oli ”piikitetty” varmasti 30 kertaa. Lapsi huusi täyttä kurkkua ja hoitaja vain jatkoi kanyylien laittoa. Mahtaa jäädä lapselle traumat pistämisestä. Tapauksessa lapselle oli välttämätöntä kuitenkin saada iv-nesteitä voinnin kohentumiseksi. Täällä ei ole mahdollista käyttää intraossaalikanyyleita, joka laitettaisiin Suomessa normaalisti herkästi hieman hankalammissa tapauksissa.

Opiskelijana täällä täytyy olla todella aktiivinen ja ujuttautua mukaan hoitotoimiin. Muutoin jäisi herkästi seuraamaan sivusta, eikä pääsisi kehittämään taitojaan. Opiskelijanohjaus on täällä minimaalista. Suomalaista opiskelijanohjausta täällä on todella ikävä.

Happiletkuja kuivumassa pesun jälkeen.

Pääsin myös seuraamaan sairaalassa oloa potilaan näkökulmasta. Sain todennäköisesti ruokamyrkytyksen, jonka vuoksi oksentelin, ripuloin ja kuumeilin. Kuumeilun takia meidän oli varmistettava, ettei minulla ole malariaa, jonka vuoksi lähdimme sairaalalle. Onneksi minulla oli mukana oma sairaanhoitajaopiskelija, joka sujuvasti otti minulta verinäytteet ja laittoi tipan. Lääkäri määräsi antibiootin ja pari pussia NaCl tiputettavaksi. Pääsimme tiputtamaan tipat asuntolalla, joten ei tarvinnut yötä viettää sairaalalla. Vointi onneksi alkoi pian kohentua ja nyt olen jo täysin terve. Ei Suomessa onnistuisi tuokaan, että annetaan nesteet kotiin tiputettavaksi.😂

Täytyy kyllä myöntää kaiman hoidossa olleena, että aikamoinen sairaanhoitaja on tulossa!😘

Kanylointia

Lähete sairaalalle ja negatiivinen malariatesti!😅

FBC

Välillä päivät sairaalalla saattavat olla todella raskaita. On raskasta katsoa lasten voivan huonosti tai kuolevan, kun Suomessa kyseisessä tilassa olevat saataisiin niin helposti hoidettua. Täällä kun ei ole kaikkia tarvittavia hoitovälineitä, niitä ei ole tarpeeksi tai yksinkertaisesti ei ole taitoa tai kiinnostusta hoitaa. Paljon on tullut pohdittua miksi meillä on etuoikeus syntyä Suomeen, jossa meillä on mahdollisuus niin hyvään hoitoon. Täällä tajuaa kuinka eriarvoisessa maailmassa elämme. Miksi se mihin maahan synnymme oikeuttaa meidät saamaan viimeiseen tutkimustietoon perustuvaa hoitoa? Miksi meillä on oikeus saada lääkkeet puhtaasti, eikä vanhentuneita lääkkeitä? Mikä oikeus meillä on hoidattaa jokainen potilas parhaalla taidolla ja arvokkaana yksilöinä? Täällä törmää usein siihen, että lapsiahan tulee kuitenkin lisää. Eikö me kaikki täällä olla kuitenkin kaikesta huolimatta yhtä arvokkaita?

💓:llä H.