Mistä olla onnellinen ja mikä ärsyttää Malawissa

Tämä postaus on kirjoitettu epätoivoisella huumorilla höystäen erittäin väsyneessä mielentilassa, joten tätä lukiessa kannattaa kukkahatut jättää naulakkoon tai palata asiaan myöhemmin.

Sitten asiaan.

Mistä olemme onnellisia Malawissa?

- Sää. On lämmintä ja aurinkoista, ei ole ikävä marraskuista loskaa ja pimeyttä. 

- Harjoittelu. Opimme paljon sellaisia asioita, joita tuskin oppisimme ja näkisimme Suomessa. Sairaalalla olemme nähneet paljon sairauksia ja potilaita, jollaisia ei meillä pohjoisessa näy. Esimerkiksi malariaa ei Joensuussa hirveän usein pääse hoitamaan. Toivottavasti ette pääse jatkossakaan, terveisin seuraavat mahdolliset malariapotilaat keskussairaalassa 😂

- Erilainen kulttuuri. Antaa hitusen erilaista näkökulmaa noin arviolta kaikkeen hypätä ihan eri maailmaan. 

- Puheliaat ihmiset. Eipähän juttuseura lopu, ihan sama missä olet. Small talk on myös hallussa. Fine, thank you, how are you?

- Luonto. Malawin luonto on uskomattoman kaunis ja erilainen kuin Suomessa, jota jaksaisi katsella pidempäänkin. Kasvit, eläimet.. Niin paljon hienoa nähtävää.

- Reissuseura. Eipä meistä kumpikaan pitkälle pötkisi yksinään. Tai saattaisi pötkiäkin, mutta tuskin kovin hyvällä menestyksellä. Maailman toisella puolella on päässyt ja joutunutkin keskustelemaan kaikesta elämän ja kuoleman välillä, ja toisen on oppinut tuntemaan erittäin perinpohjaisesti. 

Vierailulla paikallisessa orpokodissa

Entäs sitten mitkä asiat täällä ärsyttävät?

- Sää. Välillä kyllästyttää hikoilla kellon ympäri. Onneksi sadekausi on alkamassa.

- Harjoittelu. Hoitokulttuuri on erilainen melkein kaikin mahdollisin tavoin, eikä suuri osa paikallisista hoitajista ymmärrä, että emme valmiiksi osaa toimia täkäläisten tapojen mukaan. Hoitotyö on monin verroin raskaampaa jo potilastapausten puolesta, puhumattakaan sitten kaikista muista eroavaisuuksista Suomen ja Malawin hoitokulttuurin välillä.

- Erilainen kulttuuri. Jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää se, miten kaikki ihmiset tuijottavat. KAIKKI. Valkoihoisia ei täällä liiaksi ole, joten ei ole ollenkaan eriskummallista, jos joku tulee koskettelemaan käsivartta keskellä kaupunkia. Azungua kuulee päivittäin niin monta kertaa, että ei ole jäänyt epäselväksi, olemmeko valkoihoisia vai emme. 😂 On myös hauskaa huomata, miten chichewa-englanti-sekoitusta puhuvat paikalliset luulevat, ettemme ymmärrä, milloin meistä puhutaan nenämme edessä. Tämä on erityisesti sairaalalla kiristellyt hermoja, mutta minkäs teet. Oppiipahan olemaan välittämättä asiattomista puheista.

- Puheliaat ihmiset. MIKSI KAIKKI KESKUSTELUT KÄYDÄÄN HUUTAMALLA?! Myös ja erityisesti keskellä yötä. Suomi ja hiljaisuus, kuinka kaipaammekaan sinua.

- Luonto.  On surullista nähdä, kuinka luonnosta ei osata pitää huolta, vaan esimerkiksi kaikki jätteet poltetaan teiden varsilla tai heitetään luontoon. Ja niin. Ne oikeasti isot hämähäkit ja torakat huoneissa ei aina lämmitä mieltä.

- Asuntolaelämä. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, kun samassa asuntolassa asuu reilu sata naista, joista kaksi on tottunut hyvään hygieniatasoon, voi lopputuloksen arvata. Ikävä suomalaisia vessoja ja suihkuja. Ja tapoja. We're speechless. 


Niin kuin koulussa on meille opetettu palautteenannosta, pitäisi aina päättää positiiviseen tunnelmaan. Haluammekin kuitenkin muistuttaa reissun tärkeimmästä opista: Vaikka reissu on ollut rankka, on se myös kasvattanut henkisesti todella paljon. Saamme matkaamme korvaamatonta kokemusta, jota ei saa millään muulla kuin tänne paikan päälle tulemalla ja kokemalla.

Ja kuten postauksesta varmaan huomasitte, yleensä kaikilla asioilla on vähintään kaksi puolta. Mutta elossa ja välillä terveinäkin täällä ollaan.

Palataan jatkossa hieman asiallisempien tekstien parissa. Kiitos heiiiii!

💗: Myö