Pohdintaa hoitokulttuurista

Tässä vähän pohdintaa Malawilaisesta hoitokulttuurista. Tähän olisi niin paljon kirjoitettavaa, että ei mitenkään pystytty kaikkia asioita käymään läpi. Ja paljon ollaankin käyty jo aikaisemmissa postauksissa. 

Yksi suuri ero Suomen ja Malawin hoitokulttuurissa on se, että omaiset ja läheiset ovat paljon suuremmassa roolissa potilaan hoidossa. Lähes kaikilla osastoilla omaiset tekevät potilaiden perushoidon, huolehtivat ravitsemuksesta ja tiedottavat hoitajia potilaan voinnista. Omaiset ovat siis käytännössä katsoen koko ajan sairaalassa huolehtimassa potilaista. Hyviä puolia tässä on se, että omaiset tuntevat potilaat yleensä paremmin ja huomaavat helpommin muutoksia potilaan voinnissa. KCH:lla on suuri pula hoitajista, eikä hoitajilla olisi mitenkään mahdollista huolehtia jokaisen potilaan perushoidosta ja tarkkailusta. 

Tälläkin asialla on toki kääntöpuolensa. Omaiset eivät pääosin ole hoitoalan ammattilaisia, vaan omaisia, jolloin he eivät välttämättä huomaa kriittisiä muutoksia voinnissa tai osaa suhtautua potilaaseen hoitajan tavoin. Omaisilla on ymmärrettävästi tunneside potilaaseen, joka myös vaikuttaa hoitoon. Malawissa äidit hoitavat useimmiten kodin ja lapset, jolloin heillä on usein kiire päästä takaisin kotiin. Tämä on esimerkiksi aiheuttanut joidenkin potilaiden kohdalla sitä, että potilaiden vointia saatetaan vähätellä tai piilotella oireita.

Omaisten toimiminen hoitajina on aiheuttanut myös sitä, että hoitajat eivät ole kärryillä potilaiden tilanteista, eivätkä ole samalla tavalla vastuussa potilaista kuin Suomessa. Tämä tuntui alkuun melko hämmentävältä. Esimerkiksi lasten Emergency zonella potilaita voi olla n. 80 ja vuorossa kaksi hoitajaa. Hoitajilla ei todellisuudessa ole hajuakaan suurimman osan potilaiden voinnista, taustoista tai jatko suunnitelmista. Hoitajat antavat potilaille heille määrätyt lääkkeet ja tekevät välttämättömät toimenpiteet. Tietenkään tämä ei ole yksittäisten hoitajien syy, vaan tilanteeseen vaikuttavat todellla monet tekijät. Esimerkiksi sairaala ei tällä hetkellä palkkaa ollenkaan uusia sairaanhoitajia varojen puutteen vuoksi. Myös sijaisia on vaikea saada.

 

Aseptiikasta olemmekin jo aikaisemmin kirjoitelleet ja se on todella eri tasoa kuin Suomessa.

Tullessa meillä oli odotuksena, että täällä olisi mahdollisesti pula resursseista. Kuitenkin on ollut ilo huomata, kuinka perusvälineistöä on hyvin. Joistakin lääkkeistä on tietysti pulaa ja esimerkiksi happiletkuja pestään ja käytetään uudelleen. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että ”resurssipulan” taakse piiloudutaan ikään kuin tekosyynä, että asioita ei voitaisi tehdä paremmin. Esimerkiksi pelkällä potilaan voinnin tarkkailulla ja poikkeamiin reagoimalla voitaisiin edistää potilaiden hyvinvointia. Myös tarkempi kirjaaminen ja raportointi potilaan tilasta muulle hoitohenkilökunnalle edesauttaisi.

Paikallinen liinavaatehuolto

💓:llä Eveliina squared